Rain pentublogi

Toistaiseksi Rain pentublogi on ainoastaan niiden luettavissa jotka itse ovat oikeudet blogiin pyytäneet tai jotka ovat pennuista kiinnostuneet.

Blogi siis on olemassa mutta toistaiseksi piilossa yleisestä jakelusta, jos joku asiaa ihmettelee.
Mikään salaliitto se ei ole, tunnukset voi allekirjoittaneelta pyytää, jos haluaa projektista lukea.

Sijoituskoti pennulle

Etsin tällä hetkellä joukkueellemme vahvistusta euroopasta. Hakusessa on ns. harrastuslinjainen (jotkut käyttävät myös nimeä sekalinjainen) bordercollie, jonka vanhemmilla on näyttöä tokosta/agilitystä/paimennuksesta/ jne. mahdollisten näyttelyiden lisäksi.

Pikkukaverin suomeen tulolla ei ole ajankohtaa, katselen rauhassa mitä maailmalla on meille tarjota.
Lisäksi hänelle pitäisi löytää vielä hyvä, rakastava koti. Kotikriteerinä on että toivon sen sijaitsevan 200km säteellä Turusta ja toivon että aikaisempaa kokemusta rodusta, tai ainakin aktiivisista roduista olisi.

Jos etsit itsellesi harrastuskoiraa ja ajatus yhteisomistuksesta ei pelota, ota ihmeessä yhteyttä.
Minut tavoittaa parhaiten spostilla julia.jankk AT gmail.com

Pikku Eino, c. Katja Sulkala

Pikapäivitys

Pikaisesti; olemme hyvin kiireisiä.
Pidemmästi; elämä jatkuu ennallaan.

Onni on ollut hyvässä kunnossa kesän. Vepetreeneissä kerta viikossa, peruslenkit ja uinnit kestää kinttu, kaikesta muusta oireilee. Kipulääkkeelle en halua laittaa enkä kipeältä koiralta vaatia kuin sen mihin se haluaa ja pystyy ilman joten jatkossakin mennään näillä. Ainan kanssa on saanut tehdä "agilityä" rimat maassa ja putkia.

Tessu Tessunen treenaa nyt uudella innolla tokoa, pikku ajatustauko teki hyvää. Hakutreenit jatkuu, samoin jälki, kurssillakin käytiin ja saatiin kovasti kehuja. Äidinmaidosta on siis jotain periytynyt ;)
Agility sujuu kivasti, tehtiin nolla juhannuksena ja viikko sitten eikä muuten oikeastaan olla edes kisattu.

Raisa Rusinapulla on palannut kotiin Niinulasta. Viimeisin meriitti oli karsintojen sija8. mikä ei ole paskemmin lainakoiralla 2kk epäsäännöllisen treenaamisen jälkeen. Kotona on palannut agilityn pariin ja se sujuu hyvin. Näyttänee tekevän juoksuja eli jännän äärellä ollaan. Ja viikonlopuksi ilmoitin frisbee-kurssille molemmat.

Happy Dog ja muut tilaukset edelleen joka kuun ensimmäinen maanantai minulta etiäppäin eli siihen mennessä minulla.

Pentublogi on auki mutta toistaiseksi vain niille, jotka itse ilmoittavat olevansa halukkaita sitä lukemaan. Pennuntuoksua on meillä ilmassa muutoinkin mutta koska on kiva pitää ihmisiä jännityksessä, paljastetaan salaisuudet vasta sitten kun kaikki on ihan virallista. Mikä kuitenkin on pian! Kennelliitto ja FCI myönsivät minulle kennelnimen Funway, eli siinä kolmas pupeloihin liittyvä hyvä uutinen :)

Kesäkuun tilaus

Happy Dog, Happy Cat, Gappay, Sporthund...
tilaukset lähtevät meiltä joka kuukauden ensimmäinen maanantai eli
huomenna (:

Meidän koirilla on jo uudet noutokapulat, kelluvat narupallot ja frisbeet,
muistathan tilata omillesi (:

Matkalla ja perillä!

Meidän matka kohti alokasluokkaa jatkuu. Pikaisesti treenit hallilla mutta sitäkin paremmat! Eino teki ihan huipusti jääviä ja se kaivattu stabiilisuus löytyi ainakin hetkeksi (: Vähän myös kontakteja ja hyppytekniikkaa. Hymy korvissa lähdettiin hallilta, kyllä se osaa!

Samaan aikaan Rai perillä, ainakin viestin mukaan Madridissa eli lento turvallisesti takana.
Nyt peukutetaan loppuviikko onnistuneita kisoja!

AVA & WAO

Tärkein unohtu, Raisa valioitui pari viikkoa sitten. Tai no, se näyttelytulos puuttuu mutta eiköhän se saada nätille pienelle tytölle (:
Rai valioitui heti kun se oli mahdollista eli tasan vuosi ja päivä ensimmäisen sertin jälkeen, taitava tyttö.

Juuri nyt hän on jossain merten yllä, lentokoneessa matkalla Espanjan auringon alle edustamaan Suomea avoimiin agilityn MM kilpailuihin jotka tänä vuonna ovat huomattavasti isompi tapahtuma kuin itse MM koitos. Peukkuja matkaan koko suomen porukka, erityisesti Niinu ja meidän pieni Rai Rai!

Kesä!

Sen tietää että kesä on tullut kun ei enää riitä aika (eikä halut) istua sisällä koneella kun yhtähyvin voi nauttia tekemisestä ulkona (:

Viikko sitten käytiin Oililla tai siis Oili kävi meillä täällä turussa. Ennen Oilia tehtiin Riitan ohjeiden mukaan, joka päivä jotain (pitoa/merkkiä/jääviä) ja huomasin ettei meillä todellakaan asu tyhmä koira vaan treenaamaton. Eino kyllä oppii kun joku opettaa, että se "Eino ei osaa"-kortti on kyllä nyt käytetty. Osaa se, sen kanssa ei vaan pääse yhtä helpolla kun Onnin ja Raisan, sille pitää opettaa asioita (:

Oilille otin teemaksi jäävät ja tehtiin sitten niitä meidän molemmat setit. Tarkoitus oli tehdä erottelua mutta Oili oli toista mieltä ja muutti meidän treenin. Treenattiin häiriötä seisomisessa ja makuussa. Oilin mielestä Einolla on kevyet tassut ja niin sillä kyllä on, hankaluuksia pitää jalat maassa. Ja kun se on niin kiltti, siitä ihan näki miten se yritti totella käskyjä muttei halunnut tuottaa mielipahaa toisille vaan yritti miellyttää kaikkia. Yhtä mieltä oltiin siitä että kun saadaan näissä jäävissä ajatukset kohilleen, saadaan moni muukin ongelma korjattua. Eikä muuten ollut paras ajatus treenata näitä kotona niin että Santtu oli häiriönä, Tessu parka. Mutta, koulutuksesta pidin, saatiin hyviä vinkkejä omista ja muiden treeneistä. Jes.

Riitan ja Oilin ohjeiden mukaan ollaan nyt tehty ja lisäksi etsitty omaa. Einolla on oikea ilme ja asenne etsinnöissä ja parilla toistolla tajusi mitä tehdään. Pito on edelleen huono, hermo menee. Meillä on Christa elokuussa, katsotaan mitä saadaan siihen mennessä aikaiseksi.
 

Tämän viikon tavoite on aloittaa jälkikausi.

Korrit turussa

Viime lauantaina saatiin Korrit kouluttamaan turkuun. Itsellä työvuoro joten oltiin paikalla vain iltapäivästä mutta saatiin silti hyvät vinkit Riitalta. Katsotaan nyt sitten minne saakka nuo kantavat (plus treeni) mutta ainakin näyttää nyt hyvältä.

Tehtiin noudon luovutusta, nouto itsessään loistava muttei malta pitää kapulaa vaan helposti sylkee sen jalkoihin jollei heti ota pois. Liikkeestä seisosmista nyt hetki apparilla ja pallon heittoa vasemmalta oikealla kädellä niin saadaan käsiapu pois. Kysyin myös istumisen opettamisesta, että lähdetään oikein liikkeelle. Tähän ei saatu mitään kikkavastausta, ihan perusopeilla mennään. Merkkitreeniin tuli pari uutta vinkkiä, muuten jatketaan niillä, mitä nyt ollaan tehtykin.

Lauantain jälkeen ollaan nyt tehty merkkiä ja pitoa joka päivä ainakin kaksi kertaa kotona sisällä. Hallilla oltiin maanantaina, silloin hiukan seuraamista, seisomista, pitotreeniä. Tehtiin myös kontakteja ja keppejä ja lopuksi vielä ohjatusti pientä ratatreeniä, onni on oma koutsi (:

Pari viikkoa ja jatketaan Oilin kanssa harjoituksia!
Yritän nyt olla reipas ja tehdä koekalenteria kesälle. Saatiin uudet hyvät pellot jälkikäyttöön ja mettääkin kivasti siinä vieressä. Ei meitä paljon muualla taida sitten enää näkyä..

Fyssari päivitys

Eilen pääsi kaikki mukaan, Rai ja Eino fyssariin ja Onni vesimatolle (:
Raisalla jumeja jonkin verran, ei pahoja ja ne saatiin kaikki kuntoon mutta selvästi siis tömäyttänyt itsensä jonnekin, jännä juttu ;)
Einolle pikainen läpikäynti, pieniä juttuja muttei mitään isompaa tai tarvetta tarkempaan syyniin, tsekkauksilla siis mennään eteenpäin!
Onni testasi kävelyä ekan kerran, 16 minuuttia köpsötteli ja vaikutti tyytyväiseltä. Ei köpötellyt illalla eli ko "rasitus" sopii ja menemme toistekin. Käydään tässä välissä testaamassa myös uimala ja jatketaan vapaamuotoisella liikunnalla. Parhaiten Onniselle sopii metsälenkit vapaana, jolloin saa itse määrätä tahdin pehmeällä alustalla. Edelleen tavoitteena jatkaa vepessä, jos kroppa sen vaan sallii ja testata taitoja ehkäpä myös fh jäljellä, siellä kun ei tarvitse rasittaa muuta kuin nenää ;)

Nyt huilitaan ohjeiden mukaisesti pari päivää ja loppuviikosta treenaillaan taas.

Kolmoset korkattu!

Viikko sitten aloitettiin kolmosten kisat omassa hallissa. Kolme rataa, oliskohan ollu Andersin käsialaa kaikki. Kivoja ratoja ja meille sopivia, selvittiin jokaisesta ja saatiin rutkasti hyvää kokemusta vaikkei tuloksia tullutkaan.
Ekalta radalta tais tippua kaksi rimaa, toinen mun töppäys, toinen vaan tuli, en tiedä miksi. Ehkä kova vauhti ja päällejuoksu. Toiselta radalta saatiin hyl, heti tokalta esteeltä mutta jatkettiin siitä sujuvasti virheittä maaliin, tästä jäi hyvä mieli. Kolmas rata oli hyppäri, yhdessä kohdassa unohdin valssata ja siitä kielto, sitten meni jotenkin pasmat sekaisin eikä saatu sujuvuutta enää takaisin. Tais tulla yhdestä esteestä ohi, tiputti jonku riman ja sitten vaan käveltiin pois, oma hosuminen harmitti, koira teki parhaansa.

Viime viikko treenattiin ahkerasti. Eniten kontakteja, ne kun on hidastunut ihan kamaliksi. Tehtiin me muutakin, en vaan yhtään muista mitä. Raisa treenasi vain Santun kanssa ja hyvin meni, työkalut taisi olla oikeat kut klikki saatiin niin helposti avattua (:

Viikonlopuksi Rai lähti topteamin leirille. Oli valloittanut hotellissa venäläiset turistit ja treeneissä Jennyn. Turnauskunto ei ollut kohillaan, rankka viikonloppu ja vaativat treenit väsytti pienen koiran mutta se jaksoi silti joka päivä tehdä hienosti ja täysillä ja huilin jälkeen oli taas innoissaan hallissa. Nyt saa ehkä jo olettaa että ongelma on selätetty, kun mitään merkkejä ei näkynyt siitä huolimatta että treenit oli rankkoja ja töitä sai ja piti tehdä tosissaan. Hyvä Raisa!

Einolla oli sunnuntaina kolme rataa TSAUlla. Pakkanen oli aamulla isoissa lukemissa mutta aurinko paistoi ja lämmitti auton melkein liiankin kuumaksi. Kylmä ei tullut kun pysyteltiin koko ajan liikkeessä ja hallissa oltiin vain suorituksen ajan. Ekalta radalta napsahti nolla, meidän eka nolla kolmosissa ikinä. Rata oli kiva, Ritvan käsialaa, sellainen sopivan jouheva ja looginen. Keinulta olisi voinut antaa kiellon koska pysähtyi mutta ei antanut. Ajalla ei juhlittu, kontaktit oli hitaan mutta se oli nolla. Toinen rata oli Johannan, kiva sekin. Yksi rima tuli alas ja ennen puomia unohdin vaihtaa puolta, tyhmästä valssista puomin jälkeen tuli kökkö ja kontaktit oli taas hitaat. Vimpalla radalla loppui Einolta usko. Tyhmänä jätin kahden riman taakse ja kun kutsuin en liikkunut mihinkään. Tuli ekan hypyn, jonka jälkeen hidasti ja kiersi toisen hypyn. Itselle jäi sellainen olo ettei vissiin ollut ihan varma saiko tulla ja kun en edes liikkunut tai puhunut mitään, päätti kilttinä poikana tulla vain äitin luokse (: Tehtiin sitten rata ihan treenin kannalta ja se sujui hyvin, vaikeatkin kohdat. Kontaktit edelleen ihan kamalat.

Illalla käytiin vielä hallilla kontakti treenissä. Tiina oli kiltti ja kertoi pari hyvää vinkkiä, niitä sitten toteutettiin ja tulokset oli loistavia! Tuli ihan mielettömän hyvä mieli! Ei pelkästään siksi että Eino meni annetuilla ohjeilla ihan superisti vaan myös siksi että joku viitsii ja tahtoo vilpittömästi auttaa. Kiitos kivat koirat ja treenikaveri(t), kukapa nyt haluaisikaan treenata jos treeneistä jäisi paha mieli ja treenikaverit olisi ilkeitä ;)

Tänään käytiin pikaisesti hallilla. Rai ja Eino sai molemmat hiukan tokoilla. Eino teki takaakiertoja ja Raisa kontakteja lisäksi. Eino teki myös putki hyppy putki yhdistelmää niin että siivekkeet olivat putken kanssa samassa linjassa ja joutui siis putken jälkeen kokoamaan itsensä vinoon hyppyyn ja sukeltamaan taas putkeen. Tälle on varmasti joku hieno sana, en vaan niistä mitään tiedä (:

Seuraavaksi vuorossa fyssari ja vesimatto, koko porukalla!

Maaliskuun tilaus

Muistattehan arvon asiakkaat että tilaus lähtee joka kuun ensimmäinen maanantai, eli nyt maaliskuussa huomenna!
Vielä ehtii tilata HD ja HC ruoat, lisäravinteet, vitamiinit jne. sekä tarvittaessa täydentää treenitarvikevarastoa.

Tilaukset spostilla julia.jankk AT gmail.com, tilaus lähtee siis huomenna!

Taitavat Koiranen ja Raisa Reikäpää!

Raisalla on siis ollut ja on edelleen jotain epämääräisiä tyttöjen juttuja. Juoksujen jälkimainingeissa mennään ja kehitti meille ihmisille "ongelman" ratkottavaksi. Nyt kuitenkin näyttää siltä että johdetaan 1-0, tsihihi ja toivotaan että hormoonihöyryt tästä tasoittuu ja pienen koiran ajatuksenjuoksu taas selkenee. Ainakin toistaiseksi kasvattaja Riitalta saadut vinkit ja ohjeet ovat vieneet positiiviseen suuntaan. Raippaselle siis oli tässä herkässä kaudessaan huomattavasti helpompi ottaa vastaan palautetta ihan keneltä tahansa, paitsi siltä oikealta (ja ainoalta) auktoriteetiltä joka oikeasti vaatii asioita. Ensin hän luuli maailman romahtavan jos teki virheen ja katsoi parhaaksi poistua paikalta. Siitä hän sitten keksi että jos heittäytyy oikein reppanaksi, pääsee tekemään tokoa ja agia minun kanssa eli suomeksi, saa juosta ja hauskuuttaa itseään omin säännöin ja omilla ehdoilla eikä näin voi syntyä niitä virheitä, joiden yli ei pääse. Mutta sitäpä ei päässytkään noin vaan karkuun, vaan ihan totta, pieni koira joutuu ottamaan vastaan ohjeita ja tekemään niinkuin joku sanoo eli meidän toko on nyt hetken tauolla ja Raisa muistuttelee taas mieleensä että hänen ensisijainen elämäntehtävänsä ei ole juosta ruutuun ja noutaa kapulaa vaan tehdä sitä mitä parhaiten osaa eli olla yksi maailman parhaista agilitykoirista. Ja kyllä, valitettavasti siihen liittyy oleellisesti myös se tosiasia että joskus pitää myös kuunnella ja ottaa vastaan ohjeita.
Koko ajan ollaan tultu eteenpäin ja tänään Lempäälässä oli jo ihan oma itsensä pitkästä aikaa. Rai on todella todella hassu ja älykäs pieni koira mutta hah, me ollaan vieläkin älykkäämpiä! Ja kyllä sillä joku raskausjuttu on, se on paksuuntunut ja pöhöttynyt selvästi vaikkei annoksia ole muutettu mitenkään ja liikunta on pysynyt presis samana.

(mutta jos jollekin tulee hyvä mieli niin tämän voi ajatella myös niin että jotain vikaa siinä on pakko olla, ei se nyt vaan voi olla niin hyvä kuin mitä väitetään)

Ja sitten herra Koiranen. Todellinen hardcore viikonloppu takana. Lauantaina pääsi Tiinan kanssa Janakkalaan kokeilemaan onnea isojen poikien kisassa. Sitä ennen koettiin kauhunhetkiä kun sohvatyyny hyökkäsi kimppuun (sohvalla ollut russeli oli niin pieni ettei sitä voinut nähdä kun oli sen päälle sohvalle hypännyt ja Koiranen oli saanut paskahalvauksen kun "tyyny" hänen allaan oli yhtäkkiä alkanut murista) ja sitten lähdettiin tositoimiin. Saldona hyvä mieli ja tyytyväinen koira. Joka radalla kieltoja,  enempi ja vähempi kädessä kiinni mutta tehnyt myös hyviä pätkiä JA leikkinyt hangessa, se on tärkeintä.
Sunnuntaina kaksi rataa Lempäälässä. Ekalla radalla pyöri keppien edessä hetken ja siinä meni sitten se nollavoitto :D Nolla sieltä tuli mutta ei voittoa. Mutta nolla! Koirasen eka viikonloppu kolmosissa ja heti merkintä kirjaan, hän vaan on <3 Toisella radalla näkyi väsy. Yksi rima ja hitaat kontaktit. Mutta kerrassaan rankka vkonloppu takana. Aika paljon on treenattavaa jos mielii kolmosissa pärjätä. Viikon päästä ATT ja ensi vkon sotasuunnitelma valmis: kontakteja ja keppikulmia!

Sulka hattuun

Keskiviikkona ja torstaina pätevöidyin agilityn koetomitsijakurssilla. Vielä toki pitää tehdä näytöt ennen kuin saa ylpeänä kantaa huomioliiviä päällään mutta taas ollaan askeleen lähempänä tavoitetta.

Torstaisin meillä on Jampan treenit ja Eino pääsi niihin nytkin, Tiinan kanssa. Paikalla en ollut mutta rata oli kuulemma ollut vaikeahko, Eino tosin oli suoritunut siitä hyvin, sihen nähden ettei oikeasti osaa juuri mitään, virallisesti ainakaan. Ja kehuja sai kovasti, se on tärkeintä. Hän on varmasti aikamme paras pullasuti, ainakin terapiakoiran virassaan (:

Katsotaan miten pieni koira suoriutuu ensimmäisistä haastaeistaan isojen poikien luokassa. Ohjaajasta se ei ainakaan jää kiinni. Itse olen töissä, joten lauantaina Koirasen kanssa Janakkalassa starttaa Tiina kolme starttia ja sunnuntaina Steenperi itse, kaksi starttia. Oulun kasvattitäti on luvannut seuraavasta sertistä hampparikestit Einolle ja kymmenelle kaverille. Toivottavasti hän saa kymmenen ystävää siihen mennessä, nyt niitä on vasta kuusi plus Onni mutta perheenjäseniä ei lasketa, ainakaan Raisaa.

Joka muuten oli tänään aamulla kateissa. Jumissa sängyssä kaikkien peittojen alla eikä löytänyt ulospääsytietä. En tietenkään auttanut, hah. Jos pääsee peiton alle, pääsee sieltä myös pois (:

Tokoa, agia ja kuplia

Eino on mennyt taas ison askeleen eteenpäin! Nyt on liikkeet pikottu osiin ja pääosin treenattu niin että tehdään joka treenissä ensin loppuosaa (eli malttimuistutus) ja sitten kokonaisena ja lopuksi taas loppuosaa. Jäävät hyvällä mallilla, tämä kaava näyttäisi toimivan.

Raisa on tehnyt tokoa myös, pääpaino seuraamisessa mutta joka kerta myös kaukoja ja vaihdellen muitakin liikkeitä. Suunnitelma pitää ja koe katsottu valmiiksi. Vahvistusta paikallaoloon ja hyppyä pitäisi treenata mutta muuten avo-liikkeet näyttäisi olevan paketissa.

Lauantaina Eino sai olla Tiinan terapiakoirana koulutuksessa ja hoiti virkansa esimerkillisesti. Illalla vielä toisen Tiinan kanssa lisää agia, tulevan vkonlopun kisoja silmälläpitäen.

Maanantaina tehtiin lyhyt treeni kaikille läheisellä kentällä, lopputuloksena hyvä mieli koko porukalle.

Tiistaina oli sovittu treenit Tiinan kanssa, Eino teki rataharkkaa ja suoritui haasteista loistavasti. On se vaan epeli!

Raisa elää edelleen omassa kuplassaan. Merkkejä juoksunjälkeisestä elämästä on, vaikkakin pieniä mutta selvästi huomattavissa "raskausoireita". Kotona kaipaa läheisyyttä ja lämpöä korostetusti ja treenitilanteissa toimii edelleen vaihtelevasti, välillä huonoja ja välillä hyviä päiviä. Konsultaatiopuhelu kasvattajalle soitettu ja saatu hyvät vinkit, tsempit ja ohjeet miten tästä nyt edetään. Taas on opittu uutta pienen bordercolliepaimenen sielunelämästä ja siitä, miten pienikin asia voi sen omassa päässä paisua suureksi. Mistään isosta asiasta ei ole kyse ja tärkeintä nyt onkin, Riitan sanoin, ettei se sellaiseksi Raisan päässä paisukaan. Onni on hyvät kasvattajat, jotka auttavat ja ovat menossa mukana niin ala- kuin ylämäessäkin!

NI!

Kivoja treenejä

Tyhmä otsikko. Treenit ovat aina kivoja, ainakin meidän treenit koska treenaamme vain kivojen ihmisten (ja Eino vain kivojen koirien) kanssa (:
Ajat sitten tein periaatepäätöksen etten aio lähteä yksistäkään treeneistä hammasta purren kotiin, en ainakaan treenikavereiden vuoksi. Meille koirat ovat harrastus ja osa vapaa-aikaa enkä aio uhrata hetkeäkään kallista vapaa-ajastani mielenipahoittamiseen. Lisäanalyysi; en tarkoita että kaikkien pitäisi ängetä Koirasen vaalenapunaiseen kuplaan mutta kyllä se vaan niin on että hyvän treenin perusta on treenikaverit joiden kanssa on KIVA treenata. Treenit saavat epäonnistua ja oma suoritus voi harmittaa mutta se on ihan eri juttu.

Sunnuntaina treenattiin meidän oman tokoporukan kanssa.
Ensin teki Koiranen, muistaakseni jääviä ja häiriöharkkaa. Jäävissä askel taaksepäin ja osiin pilkkomista. Anna ja Kaiku hyvänä häiriönä.
Raisalle vain kehääntulotarkastus, häiriötreeniä ja lopuksi paikallamakuu muiden kanssa.
Hyvät vinkit tämänkertaiselta työparilta Annalta, kiitos!

Maanantaina oli vuorossa tokot Annen kanssa. Taas palattiin osiin. Ja välikommentti: jos ihan tarkkoja ollaan, ainut mitä me tarvitaan on meidän treenikaverit, muistuttamaan niistä ihan perusasioista! Jos ollaan ihan tosi tarkkoja, en edes muista mitä kaikkea kummankin kanssa tehtiin. Perusasioista saatiin Annelta muistuttelua ja Einon kanssa varsinkin erittäin hyviä pointteja kehun/vapautuksen/palkan eroista. Back to the basics!

Keskiviikkona  tehtiin vähän kaikkea. Onni pääsi tekemään hyppytekniikkaa, ihan vaan jumppamielessä. Einolle vähän kontakteja, Raisalle tokoa.

Torstaina tokoa. Eino teki nyt maahanmenoa osissa ja lopuksi kerran kokonaisena. Avot. Seuraamista ja kaukoja. Lopuksi vielä paikallamakuu parhaan kaverin kanssa mutta kumpikin pysyi hyvin. Raisa sai tehdä tokoa, seuruuta ja luoksetulon stoppeja, loppuun vielä kaukoja, kaikki namilla.
Raisa teki myös aksaa Santun kanssa ja näyttää siltä että pahimpien juoksujen jälkeisten hormoonihöyryjen jälkeen ollaan taas kirkkaimilla vesillä. Raisa is päk!

Puolen hehtaarin treenikenttä ja pyssyn pauketta

Viime viikolla ei tehty juuri mitään, paitsi tietysti noustiin kolmosiin (: Koko viikko meni sairastaessa, vasta perjantaina päästiin aksailemaan, Jampan to tekemälle radalle.
Sunnuntaina kisattiin Lempäälässä ja heti maanantaina tiputtiin takaisin maan pinnalle Tiinan treeneissä.

Tiinan rata oli kiva, pienesti haastava mutta oikein mukava rata tuoreelle kolmosluokkalaiselle. Eino sai positiivista palautetta, niinkuin aina. Ohjaaja voisi kuulemma skarpata vähän enempi, varsinkin uusintakierroksella ;) Sainpa sitten testata myös Einon vastakohtaa eli Jaimea, jonka ristin Katto Kassiseksi. Moottori perseessä surraa kovempaa kuin kellään ja meillä oli kivaa, ei ehkä yhdessä mutta molemmilla omassa päässä kenttää yksinään :D

Raisalla on nyt ihan oma kupla, jonne muilla ei ole asiaa. Alan päästä taas kupletin juoneen narttukoiran sielunelämästä mutta voi veljet se on vaikeaa. Todennäköisesti rouvalla on nyt joku juoksun jälkeinen herkkä tila ja ottaa nokkiinsa hyvin helposti. Varsinkin niiden kanssa jotka häneltä jotain vaativat (lue niiltä joita hän kunnioittaa) mutta pelasin varman päälle ja konsultoin kasvattaja Riittaa ja nyt mennään hänen ohjeilla. Ollaan tehty pieniä tokojuttuja ja aksaa saa tehdä minun kanssa, vähän. Kivasti menee mutta silmistä näkee miten toinen tsemppaa eli ihan vielä ei ole valmis oikeisiin treeneihin.

Raisa sai tehdä viikolla vähän tokoa joka päivä, torstaina otin mukaan hallille ja sai leikkiä Jampan kanssa. Vaikutti omalta itseltään ja suoriutui pallonsa kanssa myös putkesta eli positiiviseen suuntaan mennään. Kotona ei merkkejä valeraskaudesta tms mutta tekemisessä näkyy miten hormoonit jyllää. Elämä on.

Koiranen pääsi to Jampan treeneihin ja kylmää kyytiä tuli. Einolle todella vaikea rata mutta saatiin taas jotain mitä treenata ja löydettiin Einosta uusia puolia. Ja samaa palautetta kuin ennenkin, ohjaamisesta siis. En opi ikinä..

Torstaina käytiin myös Haunisissa. Molemmat sai tehdä hiukan tokoa mutta pääasia oli ampuminen. Eino teki seuraamista Tiinan paukutellessa, Raisa sai vain leikkiä. Kumpikin toimi niinkuin ennenkin, sen enempää kiinnittämättä ääneen huomiota.

Eino sai kuplaansa taas kolme uutta jäsentä. Pätmän, Robin ja katto Kassinen ovat uudet tulokkaat. Nopeasti laskettuna heitä on nyt seitsemän pientä koiraa vastaan paha maailma. Raisaa ei toistaiseksi ole kuplaan hyväksytty, hän on liian urakeskeinen ja ahdistuu sosiaalisesta positiivisesta vapaa-ajan toiminnasta ja siksi keskittyykin vain omaan uraansa :D

Taitava herra Koiranen!

Noniin. Tämä teksti sisältää paljon puhetta ja vähän tekoja. Oli herra Koirasen suuri päivä. Sen lisäksi että hänestä tuli virallisesti iso poika, hän sai myös uuden ystävän. Päivä alkoi klo8.00 kun Eeva ja Armas nousivat kyytiin ja matka kohti Mansea alkoi.

Einolla oli kaksi rataa, kumpikin Jalosen käsialaa. Ensimmäinen oli kiva, sujuva ja aika helppo mutta jotta elämä ei olisi liian helppoa, se oli pakko sabotoida. Ajattelin kyllä että pussin jälkeinen hyppy pitää antaa hypätä rauhassa, eikä sen takana odottava ansa meitä haittaa koska Eino on niin kiltti ettei se sinne mene. Suunnitelman muutos. Odotetaan että koira tulee pussista ja kun se hyppää huudetaan että varmasti säikähtää ja tiputtaa riman (:

Toinen rata oli kimurantti. Ei vaikea sekään, oikein kiva. Jos tykkää valsseista tai sylkkäreistä. Mutta jos ei pidä kummastakaan (lue ei osaa) niin ihan kamala. Asenne oli että kolmos rima tulee alas valssin takia ja todennäköisesti menee hypystä ennen keppejä ohi koska yritän sylkkäriä joka ei onnistu. Ja lopussa todennäköisesti menee pussin jälkeisestä hypystä ohi koska olen valssin takia myöhässä mutta se ei haittaa koska ollaan jo mokattu ainakin kahdesti.

Jotenkin selvittiin alku puomille saakka, toim huom jo yksi valssi takana ja nollaa pukkaa. Puomin jälkeen putki ja melkein luiskahti väärään päähän mutta koska on hyvin kiltti, korjasi ja edelleen pelastelunollaa pukkasi. Sylkkäri oli ehkä hitusen etujassa, koska pysähty hyvin pieneksi hetkeksi esteen eteen ja käänsi päätä, jos osaisi puhua olisi varmasti kysynyt lukitaanko tämä vai haluatko (taas) muuttaa suunnitelmaa. Jalonen ei tästä kieltoa antanut. Meidän epäilijät olivat tietysti tästä kovin pahoillaan mutta onneksi suuri fanijoukko oli sitä mieltä ettei se olisi kielto ollutkaan, kunhan varmisti onko suunta varmasti oikea. Ihan sama, käsi ei noussut ja tuomarin sana (käsi) on laki, niin ylä kuin alamäessä. Sitten se viimeinen valssi joka onnistui(!!!) mutta kiire tuli silti.Ja siinä se oli. Meidän 3 kuukautta kestänyt taival neitsytmatkasta suureen ja pelottavaan, missä kuulemma isot koirat syövät pieniä koiria alkupalaksi mutta vain jos niillä on nälkä (eli juustohamppareita kannattaa varata jo kisapaikalle) ja kauniille pojille(kin) saatetaan sanoa pahasti.

Pelastamalla pelastettu (Eino) nolla. Koiranen parka. Sen lisäksi että hän yrittää aina parhaansa, hänen pitää vielä ymmärtää että mene ei aina tarkoita että saa mennä tai tässä näin ei aina tarkoita että pitäisi tulla. Mutta koska hän on maailman paras Koiranen, hän teki viimeisen nollansa kakkosissa, nousi kolmosiin, sai ruusukkeen ja palkittiin yhtenä kolmesta turkulaisesta koirakosta Mansessa.

Ennen rataa lupasin Einolle että jos hän tekee nollan, hän saa viedä itsensä haluamansa henkilön kanssa hampurilaiselle. Eino tahtoi tietysti mukaan Armaksen, uuden ystävänsä vaaleanpunaisessa kuplassaan, taistelussa maailman pahuutta vastaan. Ja koska Armas kertoi että hänen kotiorjansa ei ole koskaan vienyt häntä hampurilaiselle, syöttänyt vain jotain kuivia joulutorttuja. Siispä ajoimme paikalliseen ravintolaan jossa kiltti tarjoilija ensinnäkin antoi meille paljon alennusta ja toisekseenkin valmisti kaksi juutohampurilaista ilman suolakurkkua, sinappia tai sipulia.

Sen pituinen se kiva kisapäivä. Nyt me tokoillaan (:

ps. En vielä tässä vaiheessa halua toivoa maailman rauhaa (Eino tekee sitä jo) enkä myöskään kiitä Jumalaa (paitsi iltarukouksessa) mutta olen hirveän ylpeä pienestä pojasta "joka syntynyt on vauhti kallossaan ja bensaa suonissaan.."

Helmikuun tilaus

Helmikuun tilaus lähtee huomenna! Jos varastot Happy Dog tai Happy Cat tuotteista alkavat olla lopussa, tänään ehtii vielä täydentää!

Nyt ja jatkossa tilaukset lähtevät joka kuun ensimmäinen maanantai eteenpäin ja ne voi tehdä spostilla

julia.jankk AT gmail.com !

Maailman paras Eino Koiranen!

Eilen kisattiin ATT:llä kahden startin verran. Hyppyradalle ei ilmottu koska sieltä jo luva nolla on (: ATT:llä kisat on aina kivoja ja toimivia ja vaikka aikataulu oli myöhässä, se ei haitannut yhtään!
Radat oli Nyberg/Savioja käsialaa. En tiedän kumman pohjalla mutta Savioja tuomaroi molemmat.

Eka rata oli kiva, ehkä meille hieman kiumurainen mutta kiva. Eino oli kiltti, teki ihan niinkuin piti. Itse koomailin ja ohjasin koiran kepeille enkä keinulle, sain pelastettua keinulle mutta panikoin enkä muistanut kummalla puolella piti olla. Mietin koko keinun olenko oikealla puolella ja unohdin että keinun jälkeen piti ottaa haltuun ennen putkea. Huusin vain putkeen ja sinnehän se meni, tosin väärään päähän (: Tästä eteenpäin mentiin puhtaasti loppuun ja ihan niinkuin suunnittelin.

Toinen rata oli meille tehty, ihan mielettömän hyvä fiilis tutustumisessa! Oli pakko vielä jälkeenpäin kiittää Annea kivasta radasta koska se oli mieletön, tollasia ne pitäis olla aina, hyvänmielen ratoja vaikka pitääkin ohjata (:

Alussa oli hyppysuora, tarkoituksena oli mennä kolmannen esteen luo mutta lähdössä Eino näytti siltä että tulee ekan riman ohi. Jäin siis esteelle kaksi ja lähdin tietysti liikkeelle juuri kun Eino ponnisti. Sain tästä heti koutsilta palautteen radan jälkeen ;) No tippuhan se, oman liikeen takia mutta siitä eteenpäin tehtiin tosi hyvää rataa, suunnitelma piti ja vitosella tultiin maaliin. Tottakai se rima harmittaa mutta ei niin paljoa kuin voisi luulla.

Virheistä oppii! Ja mikä parasta, saadaan tehdä niitä virheitä jatkossakin yhdessä. Sen jälkeen onnistumisetkin tuntuu kivoilta, kun nekin tulee yhdessä. Eino on maailman paras Eino, niin kiltti ja kuuliainen. Menee juuri sinne minne käsketään ja tulee pois jos ohjaaja päättääkin muuttaa suunnitelmaa ;)

Ja parasta on se, että Einosta on tullut ihan oikea agilitykoira.
 Viimeisen radan jälkeen syöksyi maalissa odottavaan leluun ja toi sen minulle. Jos se osaisi puhua se olisi varmasti sanonut "vitsi me ollaan hyviä, meillä oli ihan tosi kivaa yhdessä, nyt leikitään". Ja se on tärkeintä!

Torstain treenit

Aloitettiin torstaina Jampan ryhmässä. Kaikki ovat ennestään tuttuja, kivoja ihmisiä koko ryhmä. Samoin kouluttaja. Kouluttajan suhteen kun olen vähän niuho, toistaiseksi plussa listalla ovat vain harvat ja valitut jotka osaavat puhua Juliaa. Jos menee ydinfysiikan puolelle, lähden pois. Helppoa.

Jampan rata oli kiva, parinkymmenen esteen syherö jossa oli meille vaikeita kohtia alun jarru okserille sekä pituuden jarru putken jälkeen. Nekään ei oikeesti ollu vaikeita kun ne teki oikein ;) Tessu osottautu heti hirmu päteväksi. Kerran tuli se alun okserin rima alas koska en väistänyt vaan jäin hypyn eteen (tyhmä) eikä raukalla ollut tilaa hypätä. Muuten tosi sujuvaa, sai erityiskehuja käännöksistä ja jarrun toimivuudesta kun sitä muistaa käyttää. Kontaktit hiukan hitaan, niille pitäisi saada vauhtia mutta se on kai kaikkien, paitsi Rain, ikuisuusongelma.

Perjantaina treffattiin Maria ja Maarit, oli kiva nähdä Pulmua (ja Maarittia) pitkästä aikaa. Raisa pääsi näyttämään kontaktinsa ja Eino teki vähän keppejä ja kontakteja myös. Anne oli myös paikalla ja näytettiin hiukan meidän seuraamista. Liikututtiin molemmat.

Agilityä!

Tiistaina käytiin hallilla heti aamusta. Pysyttiin suunnitelmassa eli viikko alkoi Tiinan ratatreenillä. Oli kiltti ja jätti meille radan treenattavaksi. Vähänkö luxusta! Senkun lämmittelet koiran ja tutustut valmiiseen rataan, rimatkin oli maksikorkeudessa. Rata oli kiva, 30 esteen rata jossa oli paljon eri tekniikoita joita oli pakko käyttää. Yhdessä kohtaa kokeilin kolmella eri tavalla mutta muutoin, ainakaan mun mielikuvitus, ei kauheesti ollut paikkoja, joissa olisi ollut useita variaatioita tai järkeviä vaihtoehtoja ja oli siis "pakkokin" tehdä ei ehkä itselle helpointa ohjausta.

Ensin tehtiin rata pienissä pätkissä, varsinkin sitä yhtä kohtaa hinkattiin että löydettiin meille sopiva vaihtoehto. Pieni tauko ja lopuksi rata kahdessa osassa (1-17 ja 15-30). Okserin rima tuli kerran alas, kompuroi siitä läpi, muuten puhtaasti. En nyt ala kirjoittamaan meidän ohjauksista mitään kun ei mitään hajua millä hienoilla nimillä mitäkin kutsutaan. Tulisi pitkä tarina. Mutta Eino meni tosi kivasti, tuli kaikkiin ohjauksiin ja selvitti pari sille täysin uutta juttuakin ihan kivasti. Hatunnosto myös itselle, selvisin radasta ihan yksin ja ohjaukset tuntu sopivilta eli ei voinu mennä kauheesti pieleen.

Huomenna Jampan treenit ja perjantaina treffit Annen kanssa pitkästä aikaa, miten kivaa!

Pääosassa Eino Koiranen

Viikonloppu oli kokonaan täynnä ohjelmaa, Einolle.

Santtu lähti Ainan kanssa mummulaan perjantaina ja oltiin Einon ja Onnin kanssa ihan kolmisin kotona koko vkl. Raisa Petteri edelleen Petellä juoksuhoidossa ja niinkin historiallinen tilanne että allekirjoittaneella vapaata pe-la. Viitsit me ehdittiin vaikka ja mitä!

Perjantaina soitin Tanjalle ja Tiinalle ja kysyin mitä nöyrimmin lupaa saada tulla kuokkimaan hallitreeniin. Pakkasta mukavat -25 mutta se ei lämpimässä hallissa haitannut. Eino ei tehnyt muuta kuin opetteli olemaan. Oltiin siis koko tokoporukan treeniaika katsomon puolella, treenattiin odottamista, paikallaoloa, kaukoja, kapulanpitoa, kontaktia, sivulletuloa, sivulta maahan ja sivulle jne. pieniä namijuttuja isossa häiriössä. Eino oli oikeinkin taitava ja jaksoi keskittyä tekemiseen, oleminen vaatii ehkä vielä vähän harjoitusta ;) Lopuksi saatiin mennä isojen poikien riviin ja tehtiin paikallaolot muun porukan kanssa. Neljän minuutin lopulla tuli pieni kärsimättömyys. Kiitos asianosaisille että saatiin tulla, ens kerralla otetaan pipo mukaan niin voidaan kävellä lenkkikin.

Launataina Koiranen aloitti Turun KV näyttelyllä. Perinteinen luokkavoitto, kiva arvostelu ja SA. Ei edelleenkään sertiä mutta se meni Onnin kasvattajalle ja Päiville eli ei haittaa (: Jaana oli huippu ja esitti Einon, sain ihailla kaunista kompaktia koiraa kehän laidalta. Näyttelystä suoraan ATT:n hallille ja Eva Lacnakovan harjoituksiin.

Historiallinen päivä, meidän eka koulutus ja me selvittiin siitä hienosti. Tykkäsin kovasti ja suosittelen kaikille. Tärkein asia koulutuksesta oli että Eino is extremely fast and great. Sen lisäksi
- muista käyttää samaa käskyä samoissa tilanteissa, älä muuta sitä joka kerta
- muista oma linja liikkeessä
- rytmitys ja ajoitus
- opettele ohjaukset joilla voit pelastaa tilanteen
Suosittelen! Ihan kaikille, ihana ihminen ja järkevä kouluttaja. Selkeitä juttuja, ei mitään ydinfysiikkaa, tyhmäkin tajuaa.

Sunnuntaina palattiin arkeen ja pojat oli kotona 11 tuntia keskenään. Illalla sovittiin lenkki Elinan kanssa ja matkalla ajettiin hallin kautta. Eino sai pikkusen tokoilla. How lame mutta melkein itkin sen seuruuta, ei kukaan koira seuraa niin hyvin! Neljäs koira toden sanoo. Ette usko joten otan videota joku päivä. Ihan pikkusen jääviä seuruun lisäksi ja sitten kontakteja.

Vitsi miten kivaa! Raisa palasi juoksulomaltaan, tuhannet kiitokset Petelle lorton hyvästä hoidosta. Tällä viikolla olisi vielä Tiinan ratatreeni, Santun ratatreeni, Jampan treeni, tokoa ja su kisat! Niin kivaa!

Agilitykoulutusta!

Agilitykoulutusta on taas joulutauon jälkeen tarjolla!

Kevään aikana koulutuksia on kaksi, 16.2 ja 23.3, kouluttajana Santtu Stenberg.

Koulutukset pidetään ATT areenalla (http://atturku.net/site/index.php?option=com_content&task=view&id=29&Itemid=52) Liedon Tuulissuolla, tekonurmi/kumirouhepohjaisessa hallissa ja ne ovat avoimia kaikentasoisille koirakoille.
Vaikka koulutus on ratatreeniä,  ei erillisiä tasovaatimuksia ole vaan kaikki harjoitukset toteutetaan koirakon toiveet ja tarpeet huomioon ottaen. Ryhmäjaossa huomioidaan tasot.

Koulutuksen hinta 30e/koirakko sis. koulutuksen, hallivuokran ja verot. Mkäli olet SBCAK ry jäsen, katso yhdistyksen foorumilta jäsenistölle suunnatut edut!

Helmikuun koulutus on täynnä.
Maaliskuun koulutuspäivään on kaksi paikkaa vapaana. 

Ilmottautumiset ja tiedustelut:

julia.jankk AT gmail.com

Seuraavat koulutuspäivät järjestetään touko-kesäkuussa!

Matka on tärkein, ei päämäärä!

Ja siksi, jotta päämäärä ei tuntuisi niin kovin kaukaiselta, on keksitty välitavoitteet, matka kohti tuntematonta (:

Tokovuosi pyörähti käyntiin ja oikein kivoilla treeneillä, isolla porukalla! Taas saatiin uutta treenattavaa ja mikäs se mukavampaa. Yksin kun treenaa, tuntuu että kaikki sujuu kuin tanssi mutta taas opimme että ehei, vielä on hommaa ennen lapsien seuraavia etappeja. Sovellamme hiukan yo sanontaa ja muutamme sen tällaiseksi: TVA on matka, ei päämäärä (:

Eino oli tosi kiva ja yllätti positiivisesti. Teki oikein hyvässä vireessä seuraamista häiriössä eikä juuri välittänyt liikkurista tai henkilköryhmästä. Maltissa on edelleen parantamisenvaraa ja tätä nyt sitten treenataan. Vaikka tämän päivän odotukset onnistui hienosti. Mielentila paikallaoloihin pitää rakentaa tarkasti, se ei nyt tule samalla automaatiolla kuin Onnilla ja Raisalla. Eino tosin pesee toiset seuruussa mennen tullen eli epistähän se olisi jos sillä toimisi paikkamakuu samalla tavalla kuin kämppiksillä.

Raisa harjoittelee näyttelyitä varten pieninä palasina kerrallaan. Törkeästi hyödynnettiin nytkin vieraat ihmiset ja varsinkin miehet ja saatiin treenattua paikallaan pönöttämistä. Eipä tässä mitään ongelmaa, ei se edelleenkään suunnattomasti nauti siitä että joku käpälöi ja pitää pysyä paikallaan mutta kestää sen kuin nainen. Raisa aloitti juoksun (juoksuväli näyttäisi olevan passelit 10kk) ja sai tehdä kivoja juttuja, jos päässä vaikka hiukan heittää. Seuruu tosi hyvä, mitä nyt vähän tökki taas (mistä huomautettu) ja irtosi hiukan muhkuraisella pohjalla. Kaukoista ihan tosi iloinen, nousi hyvin vaikka takana ihmisiä ja häiriötä ja hälinää. Noudossa oli porsas ja nousi seisomaan käskysanasta mutta huomautuksen jälkeen taas oma itsensä.

Toko on kivaa ja kiva on meidän tokoporukkakin (:

Vuosi 2012

Vuosi 2012 sujui kaikin tavoin yli odotusten!

Pakko silti sanoa että tuloksista viis, tärkeintä että kaikki koirat pysyivät kunnossa, säästyimme tapaturmilta ja pääsimme jatkamaan samalla kokoonpanolla vuodelle 2013!

Hani mummo on elämänsä kunnossa. Pientä hammaskiveä ja vyötäröllä näkyy ylimääräistä mutta ei haittaa, tekee edelleen pitkiä lenkkejä päivittäin. Ikää rouvalla kunnioitettavat 11-vuotta ja hyvin ansaitut eläkepäivät.

Onni aloitti vuoden hienosti agilityn ja haun parissa. Etujalan ontuilu oli kuitenkin sen verran säännöllistä että jalka kuvattiin ja varpaan välistä löytyi pieni, alkava nivelrikko. Eläinlääkärin ennustus oli ettei se ehdi Onnia sen elinaikana vaivata, kuolee ennemmin vanhuuteen kuin nivelrikkoon, mutta sen verran kuitenkin oireilee että agilityt ja pk-hypyt saivat jäädä lajivalikoimasta pois. Ennen tuomiota ehdittiin kuitenkin saada virallinen tunnustus hakukokeesta: HK1. Viralliset tunnustukset vuodelta 2012 jäi Onnin osalta siihen, katsotaan mitä vepekausi 2013 tuo tullessaan.

Rain vuosi oli hoppuinen ja täynnä onnistumisia. Kisaura alkoi maaliskuussa ja eteni 7 startilla kolmosiin, siellä tulokset kasaan sekä SM kisoihin että maajoukkuekarsintoihin ja SM kisoista joukkuekultaa SBCAK ry riveissä. Rai haki myös Top Teamiin ja valittiin mukaan valintatilaisuuden parhailla pisteillä. Loppuvuodesta kasassa jo ensi vuoden SM nollat sekä yksi TopTeam leiri. Myös tokoura korkattiin, ALO1 tuloksella Janakkalassa.

Eino Koiranen aloitti kisauransa loppuvuodesta agilityn parissa. Nollia Koiranen napsi tasaisesti, keskiarvolla yksi per kisapäivä ja on nyt yhtä luvaa vailla kolmosluokkalainen! Toko ja pk-jutut jätetään suosiolla vuodelle 2013. Näyttelyissä käytiin muutaman kerran. Joka reissulta kotiintuomisena ERInomainen arvostelu.

Ei meillä sitten muuta mutta eiköhän tässäkin ollut tarpeeksi. Kaikki koirat hengissä ja hyvinvoivina, se on pääasia. Kiitos kaikille treenikavereille ja kisakumppaneille viime vuodesta, tehdään ensi kaudesta vielä hitusen parempi ;) Erityiskiitos sponsoreille!